Italian Sausage eli jauhelihapizza

Tein tätä herkkupizzaa viimeksi syksyllä, kun muuton takia minulla oli kaapit osittain tyhjillään enkä voinut tehdä itse pizzapohjaa. Nyt tein viikonlopun kunniaksi Italian Sausagen ihan alusta loppuun itse. Kuten viimeksikin, ananashulluna ihmisenä lisäsin pizzaan vielä siihen alkuperäiseen versioon kuulumattomia ananaksen paloja. Ohje on jotakuinkin Hanna Jensenin ex-blogin ohjetta vastaava.

Oikeaoppinen Italian Sausage.

Aloitin tällä kertaa jauhelihatäytteestä: Sekoita keskenään 400g jauhelihaa, 1,5dl punaviiniä (alkuperäisessä ohjeessa viiniä oli vähemmän, mutta itse tykkään laittaa vähintään tuon verran), 1tl suolaa, 1tl ruskeaa sokeria, 1tl aniksen siemeniä, basilikaa ja oreganoa. Anna maustua jonkin aikaa (itse pidin jääkaapissa tällä kertaa muutaman tunnin, kun oli aikaa). Paista pannulla.

Pohja (2 isoa pizzaa): Sekoita keskenään 3dl lämmintä (42 asteista) vettä, 1 pussi kuivahiivaa, 1tl suolaa, hunajaa ja noin 2dl jauhoja. Anna seistä jonkin aikaa. Sekoita taikinaan vielä 3rkl öljyä. Lisää jauhoja taikinaan niin paljon kuin tarvitsee. Kohota lämpimässä tunti.

Vääräoppinen versio.

Näissä pizzapohjissa vaihtelen kolmen erilaisen version välillä. Ensinnäkin on pannupizzapohja, joka on hieman pullamaisempi. Sitten on nämä kaksi normaalipizzapohjaa, joista toiseen lisään öljyn vasta viimeisenä ja taikina jää öljyisemmäksi (tähän käytän runsaasti oliiviöljyä) ja taputtelen taikinan pellille öljytyin käsin. Ja sitten on tämä kolmas jauhoinen pohja, joka sopii hyvin juuri tähän muuten mehevään jauhelihapizzaan.

Tomaattikastike: Purista muutama valkosipulinkynsi kattilaan ja anna hieman kypsyä öljyssä (älä kuitenkaan ruskista). Kaada sekaan purkki paseerattua tomaattia (ja varo, se roiskuu!). Mausta ainakin suolalla, sokerilla, mustapippurilla, basilikalla ja oreganolla. Keitä kasaan.

Kokoa pizza ja laita juustoraastetta jo tomaattikastikkeen päälle, niin pizzasta tulee mehevä. Paista 250 asteessa kypsäksi.

Tätä pizzaa syödään aina viinin kanssa.

Vietnamilaiset patongit

Varmasti jokaisesta ruokablogista löytyy jo tähän mennessä vietnamilaiset patongit eli Bánh mì. 

Käsittääkseni näitä patonkeja voi täyttää niin lihalla kuin kalalla ja kasviksilla. Lisäksi patonkeihin tulee ainakin viinietikassa tekeytyneitä kasviksia ja majoneesia.

Omissa patongeissani oli porsaan lihaa, marinoituja porkkanoita, valkosipuli-chilimajoneesia sekä kurkkusuikaleita ja herneenversoja.

Lihan valmistus on katsottu hyvin pitkälti Kotiharmilta. Tosin jouduin tekemään muutamia poikkeuksia oman jääkaapin sisällön puitteissa.

Liha: noin 800g uuniporsasta (se luki paketin kyljessä, en osaa siis sanoa, kun en lihoista juuri mitään tiedä, että mitä kohtaa se sitten oikein on). Palaan hierotaan öljyä, suolaa (itse laitoin myllystä vähän karkeampaa suolaa) ja mustapippuria. Liha laitetaan pataan, jonka pohjalla on hieman öljyä ja vettä. Paistetaan 250 asteisessa uunissa väri pintaan.

Sen jälkeen sekaan kaadetaan kiehuvaa vettä niin, että paisti melkein peittyy. Kaadoin itse sekaan noin 0,5dl soija+kalakastikesekoitusta. Lisäksi pataan tulee valkosipulinkynsiä (itsellä ehkä 6) ja muutama chilipalko kahtia pätkittynä (itsellä oli kuivattuja). Paistetaan uunissa 150 asteessa noin 2-2,5 tuntia.

Glaseeraus: puolisen purkillista luumuhilloa, 2rkl soijaa ja 1-2 rkl tummaa balsamicoa, hieman suolaa ja chilijauhetta. Keitetään hieman kattilassa ja sivellään lihapalojen päälle (otin tässä vaiheessa uunivuoan käyttöön ja paloittelin lihat pienemmiksi). Paista uunissa 225 asteessa jonkin aikaa.

Marinoidut porkkanat (alkuperäinen täältä): raasta kuorimaveitsellä porkkanasta ohuita lastuja. Sekoita marinadi n. 0,25dl riisietikkaa, n. 0,5dl sokeria, hieman suolaa ja seesamöljyä. Sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa (mielellään useampi tunti).

Tein majoneesin ihan itse. En ole siis aikaisemmin tehnyt, joten hiukan jännitti, että meneeköhän koko juttu roskiin lopulta. Mutta ei, ihan hyvin se meni, mitä nyt kädestä meinasi loppua vatkausvoimat.

Valkosipuli-chilimajoneesi: Ota kaikki aineet lämpiämään, tää on ilmeisesti tosi tärkeetä. Laita kulhoon 1 keltuainen, vajaa 1tl dijon sinappia, suolaa, valkopippuria ja n. 1rkl sitruunamehua. Sekoita kierrevatkaimella sekaisin.

Ala lisäämään öljyä, aluksi tipoittain, myöhemmin kapeana nauhana ja koko ajan reippaasi sekoittaen. Minulta tähän meni 1,5dl öljyä. Mausta majoneesi chilihiutaleilla (tai jauheella) sekä valkosipulijauheella tai tuoreella valkosipulilla.

Daim jälkiruoka

Daimista saa vaikka mitä hyvää. Ja mascarponejuustosta. Tässä niitä on käytetty molempia.

Vatkaa 2dl kuohukermaa ja lisää sekaan rasiallinen mascarponejuustoa. Mausta hieman sokerilla ja vaniljasokerilla. Purista sekaan yhden limetin mehu. Lisää vielä muutama ruokalusikallinen kinuskikastiketta.

Murustele yksi daim-patukka pieniksi paloiksi (jätä muutama isompi pala koristelua varten). Sekoita muiden mukaan.

Jaa jälkiruoka kulhoihin ja koristele vadelmilla ja daimin paloilla.

Oluella maustetut letut

Mondon Ruoka & Matka -lehdessä (2011) oli ohje tanskalaisista letuista, joihin tuli olutta. Innostuin kokeilemaan lettuja, mutta en kuitenkaan samalla ohjeella. Kyseisessä reseptissä kananmunia laitettiin yksi kappale maitodesiä kohden ja minulla oli vain kaksi munaa, enkä halunnut taikinasta vain 2dl suuruista. Lisäksi valtaosa muista aineksista puuttui kaapista, joten lainasin ohjeesta vain sen mielenkiintoisimman eli oluen :)

Tämä on siis ihan oma ohje, jossa tavalliseen lettutaikinaan on tullut lisäksi olutta (tummaa, tosin en tiedä onko suurta merkitystä), vaniljasokeria ja siirappia.

5dl maitoa, 0,5-1dl tummaa olutta, 3rkl sulatettua voita, 2,5dl vehnäjauhoja, 2 munaa, suolaa, sokeria, siirappia, vaniljasokeria.

Sekoita keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa tunnin. Paista lettupannulla, se on paljon helpompaa, kuin yrittäisit tehdä isoja räiskäleitä.

En ole syönyt pikkulettuja vuosiin, mutta Thaimaassa paikalliset ystäväni kiikuttivat minulle välillä vaaleita pieniä lettusia, joiden sisus oli muistaakseni melko löllö. En nyt yhtään muista, että millä hankalalla paikallisella nimellä kyseisiä herkkupaloja kutsuttiin, mutta ne maistuivat ihan meidän letuille :)

Porkkanapihvit ja fetakastike

Aikomuksenani oli tekaista kasvispihvejä, mutta jääkaapin sisältö kallistui enemmän porkkanan suuntaan, joten näistä tulikin sitten porkkanapihvejä. Pihvien paistaminen meni ylläri ylläri päin mäntyä ja suurin osa olikin mallia lusikalla syötävä. Ihan hyville ne silti maistui :)

Aloitin sekoittamalla noin 3rkl maitoa ja 2rkl piparjuurituorejuustoa. Lisäsin vielä 2 munaa ja noin 2-3rkl jauhoja. Mausteiksi laitoin suolan ja pippurin lisäksi korianterijauhetta. Raastoin sekaan 2 isoa porkkanaa (joista toinen oli siis jätti-iso!), yhden pienen perunan, yhden valkosipulinkynnen ja yhden pienen sipulin. Paistoin "pihvit" lettupannulla voin kera.

Kastikkeeksi tein fetakastiketta. Sekoitin noin 1dl kermaviiliä ja palan fetaa (muussattua). Mausteiksi laitoin sitruunamehua, hunajaa, suolaa ja pippuria. 

Lisukkeena toimi tällä kertaa paistetut perunat. Niitä tulee tehtyä ihan liian harvoin, sillä valmiiksi keitettyjä perunoita ei jääkaapista useinkaan löydy. En tiedä miksi en ole tajunnut hyödyntää mikroa. Nyt tein niin, että kuorin ja pilkoin perunat pieniksi kuutioiksi ja laitoin mikroon kypsymään täydellä teholla muistaakseni reilu 3 minuuttia. Sen jälkeen paistoin perunat pannulla voissa ja maustoin suolalla. Nam!

Enchiladas

Enchiladoja kutsutaan joskus meksikolaiseksi lasagneksi, koska ainekset (juusto, tomaattikastike, jauheliha, tortillaletut) muistuttavat paljon lasagnea. Enchiladat on kuitenkin paljon nopeampi valmistaa, varsinkin, jos kaapista sattuu löytymään valmiiksi tomaattikastiketta ja juustokastiketta.

Itselläni jääkaapissa oli jo valmiina itse tekemää tomaattichilikastiketta sekä cheddarkastiketta. Käytin siis näitä hyödyksi ja jäljelle jäikin vain jauhelihan ruskistaminen ja maustaminen, jonka jälkeen sekaan lisätään molempia kastikkeita. Huom! Tässä vaiheessa sekaan voi laittaa myös juustoa alkuperäisessä muodossa, kastikkeeksi ei välttämättä tarvitse alkaa tekemään.

Sitten laitetaan täytettä tortillaletulle, rullataan kiinni ja laitetaan uunivuokaan vieriviereen. Lopuksi kaadetaan rullien päälle vielä hieman tomaattikastiketta, juustokastiketta ja mahdollisesti juustoraastetta. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes pinta on kypsynyt.

Tarjoillaan ranskankerman, guacamolen ja tomaattisalsan kanssa.

Guacamoleen laitoin tällä kertaa kaksi avokadoa, yhden limetin mehun, 1,5 rkl ranskankermaa, suolaa, chilijauhetta ja tuoretta korianteria. Sekoitin kaiken sauvasekoittimella mössöksi.

Crispy Chicken ja tomaatti-tartar -kastike

Tässäkin ruuassa on käytetty hyväksi juhlien rääppeitä. Nimittäin sipsejä. En ole kovin usein tehnyt paneroitua kanaa, mutta sipsit innoitti kokeilemaan, tuleeko siitä samankaltaista kuin KFC:n pikaruokakanasta.

Tartar: Sekoita keskenään 1prk kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia, 2rkl valkosipulimajoneesia, 2rkl ketsuppia, 1 hyvin pieni sipuli hyvin pieneksi pilkottuna, 2rkl kurkkusalaattia ja mustapippuria. Mikäli haluat pientä tulisuutta, niin sekoita joukkoon vielä hieman chilikastiketta.

Kana: Halkaise ohuet kanafileet pitkittäissuunnassa kahtia ja mikäli fileet eivät ole aivan ohuen ohuita, nuiji niitä hieman. Pyörittele fileet sen jälkeen 1) vehnäjauho + suola -seoksessa, 2) kananmunassa (vatkaa rakenne rikki), 3) sipsisilpussa (rusikoi spisit pieniksi paloiksi esim. muovipussissa). 

Paista paneroidut fileet voissa pannulla nopeasti kummaltakin puolelta ja laita vielä uuniin kypsymään, noin 200 asteeseen ja 8-10 minuuttia on yleensä ihan passeli.

Kyllä nämä kanat ovat paljon parempia kuin KFC:n ja muiden pikaruokaloiden uppopaistetut versiot!

Konjakkikermakastike ja parmesanröstiperunat

Meillä on ollut syksystä lähtien lihaa pakastimessa, sillä saimme+ostimme hieman normaalia isomman erän ja pastimme pienemmissä osissa kertakäyttöä varten. Nyt söimme viimeiset pihvilihat ja tällä kertaa seuraksi pääsi konjakkikermakastike ja parmesanröstiperunat.

Röstiperunat aloitin raastamalla neljä keskikokoista perunaa ja valuttamalla niiden nestettä siivilässä (jos olisi ollut aikaa, olisi kannattanut antaa valua pidempäänkin, mutta nyt valutin vain muiden ainesten pilkkomisen verran).

Pilkoin pieneksi piperrykseksi yhden pienen sipulin, tukun ruohosipulia ja raastoin mukaan palan parmesania. Mausteeksi laitoin suolaa, pippuria ja valkosipulijauhetta (kun ei ollut tuoretta yhtään jäljellä). Lopuksi sekoitin yhteen perunaraasteen, muut ainekset ja yhden kevyesti vatkatun kananmunan.

Paistamiseen kuumensin pannulla voita ja puristelin rösteistä vettä vielä muotoiluvaiheessa. Paistoin röstit ruskeaksi molemmin puolin ja laitoin vielä uuniin, noin 200 asteeseen pihvien ja kastikkeen valmistumisen ajaksi (noin puoli tuntia).

Kastikkeeseen laitoin 2dl ruokakermaa, lihafondia, hunajaa, konjakkia, suolaa ja pippuria. Saostin vielä hieman jauho+vesi -seoksella. 

Shake Shack vol 1

Shake Shack on New Yorkin kuuluisimpia hampurilaisravintoloita. Lue newyorkereiden suositusta snagarista lisää matkablogin puolelta!

Club Sandwich

Jos pasta carbonara löytyy lähes jokaisesta maailman kolkasta, missä pastaa syödään, löytyy klassikko leipä club sandwich varmasti kaikkialta, missä voileipiä ylipäätään myydään. 

Alkuperäisessä klubileivässä on tietääkseni kalkkunaa, mutta hyvin usein sitä myydään kanalla. Lisäksi klassikkotäytteiden lisäksi leivässä näkee joskus kananmunaa ja juustoa. 

Tein omat leivät kanasta, mutta muuten noudattaen hyvin pitkälti alkuperäistä ohjetta.

Paistoin aluksi pannulla pekonisiivuja (1,5 siivua per leipä, kaksikin olisi ihan hyvä!) ja laitoin ne paistamisen jälkeen valumaan talouspaperin päälle. Sitten paistoin siivutettua kanafilettä (aikaisemmin kypsennettyä) pekonista jääneessä rasvassa. Lopuksi paahdoin pannulla vaaleat paahtoleipäviipaleet (3kpl per leipä).

Kokosin sandwichin niin, että alimmaisen leivän sivelin hieman valkosipulimajoneesilla ja ladoin päälle kanat. Sitten yksi leipä väliin, jonka sivelin sinapilla (itsellä oli ruotsalaista makeaa&tulista sinappia) niin, että sinappinen puoli tuli yläkerroksen puolelle. Toiseen kerrokseen laitoin pekonit, salaatinlehdet ja tomaatit. Sivelin vielä hieman majoneesia ylimpään leipäviipaleeseen, niin salaatti pysyy paremmin paikoillaan.

Maistuivat samalle kuin ulkomailla, missään muualla (eli kotona) en ole kyseisiä leipiä syönytkään :)

Mango-halloum -kanasalaatti

Otsikossa tuleekin ilmi tämän salaatin pääasialliset (eli melkein kaikki) ainekset.

Paistoin pannulla halloum-juustoa, mangon paloja sekä kanaa (joka oli jo keitetty kypsäksi). Kippasin hieman väriä saaneet ainekset jääsalaatinlehtien päälle ja koristelin viikunabalsamisiirapilla. Paistoin vielä pinjan siemeniä, jotka lisäsin salaatin päälle.

Voi vitsi, että oli hyvää!

Tonnikalapasta

Tonnikalapastassa on olennaista, että tonnikala on hyvää ja mielellään öljyyn säilöttyä.

Oikeastaan tämä on suorastaan opiskelijaruokaa, lähinnä tarvitsee vain keittää pasta, lisätä tonnikala öljyineen (ja mikäli öljyä ei ole riittävästi, kannattaa lisätä vaikka oliiviöljyä, sillä italialaiseen tapaan pastan tulisi uida öljyssä) ja muutamia mausteita, kuten suolaa ja pippuria.

Päälle voi raastaa parmesania.

Iskender kebab

Oulussa löytyy lähes jokaisesta korttelista vähintään yksi pizza+kebab -paikka ja varsinkin kesäisin kaduilla tuoksuu ihanasti ruualle, mikä tuo mieleen ulkomaat. Nyt, kun paistoin itse kebabia uunissa tuntitolkulla, tuoksui myös talvisessa lähiössä tavallisuudesta poikkeava, hieman makea tuoksu.

Kebab maistuu mielestäni parhaalta joko pitaleivän välissä, iskender kebabina tai kuten Turkissa (ja joskus Kuopion torilla valomerkin jälkeen) tuli monta kertaa syötyä, patongin välissä. 

Kebabia ei tule juuri koskaan tehtyä itse (eikä sitä kyllä tule syötyäkään kuin kerran kesässä). Tällä kertaa aloin kuitenkin väsäämään itse kebabia ihan lihan paistamisestä lähtien. Lihan ohje perustuu hyvin pitkälti tähän ohjeeseen.

Kubab: Ostin varrasta varten 500g karitsan+naudan jauhelihaa, jonka möyhensin massaksi käsin. Sekaan laitoin 1tl suolaa, 1tl sokeria, 1tl mustapippuria, vajaa 1tl jeeraa ja noin 1,5 rkl paprikamaustetta. Möyhensin vielä lisää ja tein taikinasta kebab-varrasta muistuttavan pötkylän, jonka kiedoin folioon.

Paistoin pötkylää 100 asteisessa uunissa 2,5 tuntia. Annoin lihan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Pötkylästä tuli ihmeen kiinteä ja siitä oli helppo vuolla siivuja, jotka lämmitin paistinpannulla. Maistui muuten tosi hyville!

Iskenderin jugurttikastikeosuuden tein valmiista kebab-kastike -pussista ja bulgarian jugurtista. Samoin pitaleivät olivat tällä kertaa valmiita, vaikka niiden leipominen ei ole kovin hankalaa.

Kastike: Kebabin kastike syntyi paseeratusta tomaatista (chili), kokiksesta, ketsupista, mustapippurista, suolasta, chilimausteesta ja valkosipulijauheesta.

Kasaa kebab aloittaen salaatista, sitten päälle sipulia ja tomaattia sekä jugurttikastiketta. Salatin päälle lihaa ja kebabkastiketta ja päälimmäiseksi pannulla rapeksi paistettuja pitaleivän palasia.

Mmm, donuts!

Oulun keskustasta ei löydy donitsikahvilaa (oi miksi??), mutta aina kun vierailemme Zeppelinissä, tulee pakostakin tuoksuteltua Arnoldsin donitseja. Ja ei kai niitä voi enää sen jälkeen olla ostamatta, kun tuoksu on päässyt nenän kautta tajuntaan asti. Ja koskaan ei voi tietää, milloin seuraavan kerran pääsee kyseisen kahvilan apajille. Ehkä keskustassa sijaitsevalle donitsipaikalle olisi myös kysyntää?

Donitseista tulee ensimmäisenä mieleen (poliisien lisäksi) Amerikka, vaikka käsittääkseni kyseinen herkku ei ole sieltä alun perin kotoisin. Pidimme pienen levähdystauon Coney Islandin Dunkin' Donutsilla ja testasimme aika perinteisen donitsin vaaleanpunaiselle kuorrotuksella. Valinnanvaikeus oli suuri, sillä erilaisia donitseja oli melko paljon ja jotenkin niiden erottaminen toisistaan vaikeaa (ne eivät olleet helposti tiskillä esillä niin kuin vaikka Arnoldsilla). Ainakaan nämä donitsit eivät kyllä pärjänneet maussa Arnoldsille ja olivat muutenkin ehkä hieman kuivahkoja.

Dunkin' Donuts, New York

Thaimaassa donitsit olivat länsimaalaisittain edullisen hintansa lisäksi myös paljon pienempiä, joten niitä jaksoi syödä useamman erilaisen. Joskus ostimme toimistolle esimerkiksi 12 kappaleen laatikon erilaisia, toinen toistaan herkullisempia minidonitseja. Kerran kuljetin tällaisen donitsilaatikon mopon kyydissä istuen, ostokset toisessa ja donitsirasia toisessa kädessä. Ihme kyllä, yksikään donitsi ei vahingoittunut matkan aikana ja itsekin pysyin kyydissä :)

Makea mustikkapirtelö

Ei pitäisi unohtaa vanhoja hyviä välipaloja. Pirtelön tekemiseen ei mene kovin montaa minuuttia, mutta silti se on usein liian vaivalloista, joten jäätelö tulee syötyä jäätelönä.

Jos kuitenkin jaksaa panostaa, niin pirtelö on kivaa vaihtelua. Tässä pirtelössä on mustikoita, kinuskikastiketta, vaniljajäätelöä ja maitoa. Kaikki varmasti oppivat pirtelön tekemisen jo koulussa, joten en turhaan kirjoita koko ohjetta tähän. Niille, jotka ovat jostain syystä unohtaneet, pieni vinkki: sekoita kaikki ;)

Pirtelön nauttijat jakautuvat kahteen koulukuntaan: niihin, jotka haluavat juoman olevan laihaa kuin maito ja niihin, jotka haluavat pirtelönsä ihanan täyteläisenä eli paksuna. Sanomattakin selvää, kumpaan leiriin kuulun :)

Tortillapata

Jääkö sinultakin fajitaksista yli tortillalettuja? Yleensä harmittavasti 1-2? Etkä haluaisi heittää niitä vain pois? No worries, tee kuten kunnon martta (=minä) ja pakasta ylijääneet letut! Pakastamisen jälkeen ne ei ehkä hivele makuhermoja sellaisenaan, mutta tortillapataan ne sopivan paremmin kuin hyvin.

Kastike: ruskista jauhelihaa, sipuli ja valkosipulia. Mausta lihafondilla, musta- ja valkopippurilla, korianterilla, pasta rossalla, 2-3rkl bbq-kastiketta ja 1dl makeaa chilikastiketta. Lisää joukkoon tomaattimurskaa ja ruokakermaa, sekä mahdollisia juuston jämiä (itselläni oli muutama siivu cheddaria).

Kokoa pata: laita alimmaiseksi kastiketta ja päälle hieman juustoraastetta ja sitten yksi tortillalettu päälle. Toista niin monta kertaa, kun on tarvis (itselläni oli 3 lettua) ja jätä päällimmäiseksi kastiketta. Laita kastikkeen päälle lopuksi tomaattisiivuja ja kerros juustoraastetta. Paista uunissa (200 astetta) niin pitkään kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Chorizopizza

Koska olen viimeisen vuoden aikana tehnyt itse pizzaa enemmän kuin ehkä koskaan yhteensä, olen huomannut muutaman hyvän neuvon, jotka ovat käytännössäkin toimineet:

1) Älä lataa pizzaa täyteen täytteistä! Rapeassa pizzassa on melko vähän kutakin täytettä.

2) Laita juusto jo tomaattikastikkeen päälle, ehkä pieni ripaus lopuksi kaikkien täytteiden päälle.
3) Käytä tuoretta basilikaa.

4) Paista pizza aina kuumassa, mielellään 250 asteisessa uunissa.

Lisäksi on hyvä muistaa seuraavat perusasiat:

1) Älä ole ajatuksissasi, vaikka tekisit niinkin yksinkertaista ruokaa, kuin pizza. Jos juusto unohtuu, niin sitä on ihan turha lisätä sitten, kun pizza on muuten jo täysin kypsynyt.
2) Älä lähde pizzan paistamisen välissä siivoamaan kylppäriä, sillä paistoaika kuumassa uunissa on lyhyt!

Perinteisen metwurstipizzan sijaan oli hauska kokeilla chorizo-pizzaa. Teimme kyseistä pizzaa myös  tupareihimme miniversioina.

Sieni-pekoni -pasta

Pasta Carbonaraa on yleensä tarjolla jokaisessa maailman kolkassa, missä pastaa ylipäätään valmistetaan. Olen syönyt erittäin hyvää pastaa, Italian lisäksi, yllätys yllätys Intiassa! Siellä nautittu carbonara sisälsi sieniä, vaikkei niitä alkuperäisessä versiossa kai olekaan.

Tässä omassa sieni-pekoni -kastikkeessa on myös perinteisen munankeltuaisen sijasta ruokakermaa. Eli tämä ei ole pasta carbonaraa ;)

Paistoin pekonit (4kpl) pannulla aluksi kokonaisina ja laitoin ne talouspaperin päälle hieman kuivumaan. Sitten paistoin pienen sipulin (silputun) ja muutamia lohkottuja (säilyke) herkkusieniä pekonista jääneessä rasvassa.

Olisin käyttänyt mielelläni porukoiden keräämiä metsäsieniä, mutta järkytyksekseni huomasin niiden homehtuneen avaamattomaan säilykkeeseen :(

Sipulin ja herkkusienien paistamisen jälkeen pienin pekonit ja lisäsin takaisin pannulle. Kaadoin sekaan 2dl ruokakermaa, 1tl dijon sinappia, mustapippuria, valkopippuria, garlic&pepperiä ja pienen rouhaisun suolaa. Annoin kiehua hiljalleen vielä noin 10min.

Tarjoile pastan ja parmesanin kanssa!

Cheddar-dippi

Tein uutena vuotena cheddar-kastiketta, joka oli lähinnä tarkoitettu kasvisten dipiksi. Kastike on tosi helppo valmistaa itse ja maistuu paljon paremmalle, kuin kaupan valmiit dipit.

Käytin dippiin 2dl ruokakermaa, johon sipulsin 7 siivua cheddaria. Sitten keittelin hiljalleen, että juusto sulaa, ja kiehautin hetken. Dipin kannattaa antaa jäähtyä melko pitkään (jääkaapissa). Aluksi kannattaa sekoitella, ettei päälle tule kovin pahaa kuorta.

Jokainen kerta on hieman arvoitus, että tuleeko kastikkeesta ihan tönkköä vai liian löysää. Tällä kertaa se oli ehkä hieman löysää, joten yksi juustosiivu lisää olisi voinut pelastaa tilanteen.

Akateemiset hampurilaiset

Opiskeluaikoina ruokaan ja ruokailuun tuli luonnollisestikin panostettua vähemmän kuin nykyään. Pääsyy oli tietenkin raha, mutta toisaalta myös kiinnostuksen puute arkiruokailuun. Päivällä tuli syötyä yliopistolla ja illalla yleensä mitä sattui eineksiä. Joskus saatoin myös syödä koko päivän pelkkää jugurttia. En kyllä taipuisi moiseen enää, sillä olen nykyään paljon nälkäisempi kuin nuorena ;)

Siinä vaiheessa opiskeluja, kun luennoilla notkuminen vaihtui oman tieteellisen kirjoittamisen piiriin, muuttui lounastauon pituus vapaavalintaiseksi. Kävi niin, että lounastauoista tuli noin tunnin mittaisia, minkä jälkeen pidettiin vielä puolen tunnin kahvitauko. Opiskelijaravintoloissa ns. sossulinja (eli se halvin perusruoka) muuttui kerran jos toisenkin kalliiseen annosruokailuun (annokset taisivat maksaa 4e).

Annokset olivat mielestäni oikein maittavia. Välillä söimme pihviä, välillä kebabia, toisinaan siikaa. Kaikkein överein ruoka-annos oli hampurilaisateria, jonka jälkeen ei oikein voinut muuta, kuin lähteä kotiin päivälevoille.

Kävimme nyt testaamassa miehen kanssa tämän legendaarisen hampurilaisaterian uudelleen, vuosia valmistumisen jälkeen (ei niin monta, kuin lausahduksesta voisi päätellä...). Ateriaa syödessä ja aularavintolaa katsellessa ei voinut olla miettimättä, oliko Oulun yliopisto suunniteltu tarkoituksella niin rumaksi, ettei opintoajat venyisi mahdottomasti seiniä tuijotellessa... Yliopistoa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa esteettiseksi, mutta toisaalta pidän sen kansainvälisestä ilmapiiristä, kun ympärillä kuuluu yleensä ainakin englantia ja espanjaa.

Entä itse annos, jota voisi kenties vaatimattomasti nimittää akateemiseksi hampurilaiseksi? Se oli aika lailla ennallaan. Hinta oli tietenkin kaksinkertainen opiskelijakorttiaikaan verrattuna, mutta yhtä lailla sillä sai itsensä ähkyyn. Ainoa mikä meitä jäi mietityttämään, oliko hampurilaisen välissä ennen tomaattisiivu vai ei...

Iso hampurilaisateria by Unirestan aularavintola

Ilmoitusasiaa, uusi blogi!

Aloitin syksyllä kirjoittamaan tätä blogiani, jonka ajatuksena oli käsitellä ruuanlaittoa, matkailua ja ruokamatkailua. En ollut aikaisemmin kirjoittanut blogia, joten en ollut ihan varma kuinka kauan se jaksaisi kiinnostaa minua. 

Ajatus blogin perustamisesta tuli syksyllä ihan yllättäen ja muutaman minuutin päästä minulla oli blogi. Sen jälkeen olen viettänyt yllättävän paljon aikaa blogini parissa ja bloggaamisesta onkin tullut yksi harrastuksistani.

Yhtä nopeasti minulle tuli ajatus toisen blogin perustamisesta. Eikä taaskaan mennyt kovin montaa minuuttia, kun Auringon alla blogin raamit oli luotu (ulkonäkö on tietenkin muutoksessa jatkuvasti).

Ajatus toisesta blogista johtui siitä, että ruokamaailman ja matkailumaailman, niin kuin ne usein läheisesti liittyykin toisiinsa, yhdistäminen saman blogin alle ei ehkä ollut kaikkein paras idea. Erityisesti tunnisteiden ym. luominen on hieman haastavaa, kun kyseessä on kaksi hyvin laajaa aihepiiriä.

Tästä eteenpäin matkailujutut löytyvät siis uudesta blogista, ja ruokajutut edelleen täältä. Ruokamatkailu onkin hankalampi sijoitettava, sitä löytyy varmasti molemmista! Siirrän kaikki täällä julkaistut matkailujutut uuteen blogiin, joten tämä sivusto muuttuu varmasti selkeämmäksi :)

Valkosuklaamansikat

Mansikoiden syöminen keskellä talvea on ihan luksusta. Niinpä mansikoiden hinta-laatu -suhdekin on erilainen kuin kesällä. Hyvä puoli talven standardimansikoissa on muoto ja koko, mikäli haluaa tarjota niitä esimerkiksi juhlissa dipattuna valkosuklaaseen. Ovat muuten takuuvarma hitti!

Suklaafonduet sopii hyvin pienempiin juhliin, mutta isommissa buffetpöytäjuhlissa on ehdottomasti helpompi valmistaa kaikki dippaukset itse etukäteen. Ohje on hyvin yksinkertainen: sulata esim. valkosuklaata vesihauteessa, dippaa mansikka ja anna jähmettyä.

Samaa voi kokeilla paljon muillekin hedelmille ja myös vaahtokarkeille.

Auralihapullat tomaattikastikkeessa

Lihapullat, ne suomalaisten entien ulkomailla kaipaamat sapuskat, joiden perässä mennään suomiravintolaan syömään jo päivänä numero kaksi? Anteeksi irvailuni, tämä oli melko ilkeä yleistys, ja sitä paitsi olenpa itsekin oikein jopa nähnyt vaivaa lihapullien eteen ulkomailla. Tosin en koskaan lomaillessa. Lomalla syödään jotain ihan muuta kuin kotona. Piste.

Ulkomailla asuessa lihapullat alkavat kuitenkin kutkuttaa jo muutaman kuukauden jälkeen. Espanjassa tein oikein 40min junamatkan, päästäkseni Málagasta Fuengirolaan suomalaiseen kauppaan ostamaan tölkkilihapullia ja jauheperunamuusia. Ja ne maistuivat niin hyville!

Eikä ne olleet yhtään pahempia Thaimaassakaan. Vaikka rakastan thaimaalaista ruokaa, niin muiden suomalaisten pakottamana lähdin hieman nyreissäni suomiravintolaan syömään lihapullia. Vain huomatakseni, että ne maistuivat taas niin hyville. Vaikkeivät olleet mitään laatupullia, sillä kyseinen ravintola halusi varmasti miellyttää paikallista suomimiesväestöä ja laatu kompensoitiin valtavalla annoksella.

Mies söi Italiassa erittäin herkullisia lihapullia tomaattikastikkeessa (siis italialaisia lihapullia, toim. huom) ja sen jälkeen olen itsekin innostunut kastikkeessa uivista lihapullista. Aikaisemmin olin vain paistanut lihapullat uunissa ja syönyt ilman mitään kastiketta. Hyviä nekin on, mutta ehkä lihapulliin kuuluu sittenkin kastike?

Lihapullamassaan laitoin jauhelihan lisäksi: 2 munaa, puolikkaan punasipulin, kokonaisen yksikyntisen valkosipulin, suolaa, pippuria, valkopippuria, oreganoa ja erilaisia mausteseoksia, kuten pasta rossaa. Lihapullissa enemmän on enemmän enkä ole koskaan onnistunut maustamaan niitä liikaa.

Tomaattikastikkeeseen tulee paseerattua tomaattia, vettä, kermaa ja lihafondia. Kiehauta ainekset ja ala pyörittelemään lihapullia. Jokaisen pullan sisälle tulee pala aurajuustoa. Tipauttele lihapullat tomaattikastikkeeseen kypsymään.

Syödessä kannattaa keskittyä siihen, että näin hyviä lihapullia saa vain Suomesta (no ehkä Ruotsista, mutta sitä ei lasketa). Eli jos kaukokaipuu on tähän aikaan vuodesta noussut jopa ärsyttäviin sfääreihin, niin lihapullien avulla voi yrittää lievittää matkakuumetta ;)

Rustiikki lounaspizza

Juhlista jäi yli mm. tomaattichilikastiketta, chorizoa ja ihania juustoja, joten päätin tehdä niistä, mitäs muutakaan, kuin pizzaa. En jaksanut tällä kertaa näpertää pohjaa kovin huolellisesti, joten pizzasta tuli ihanan rustiikkisen näköinen!

Chorizon lisäksi täytteenä on tuoretta basilikaa. Kaikkein parhaimman maun tässä kuitenkin tekee tietenkin juustot, jotka olivat hieman perinteisestä pizzajuustoista poikkeavia (Mustapässi ja Viinitarhuri). Kannattaa kokeilla, sopivat erinomaisesti myös pizzaan!

Pinaattiletut

Olen syönyt pinaattilettuja vain koulussa ja niistä tulee väistämättä aina mieleen vain kouluruokailu. En ole koskaan ajatellutkaan, että pinaattilettuja voi myös tehdä itse.

Lettujen kera tarjolla oli itse tehtyä perunasalaattia ja puolukka-vadelma -hilloa. Muistelisin, että myös koulussa hillo oli jotain sekoitusta, ei liian makeaa, mutta ei pelkkää puolukkaakaan. Pinaattilettujen kanssa oli lähes aina tarjolla perunasalaattia, joka sopii mielestäni hyvin yhteen makeahkon hillon ja lettujen kera.

Taikina: Sekoita 4dl maitoa, 2 munaa, 1tl suolaa ja 2tl sokeria, 1-2 rkl öljyä, mustapippuria, 2dl vehnäjauhoja ja noin 70g pakastepinaattia. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia.

Paista letut voin kanssa lettupannulla. Lettujen paisto onnistuu parhaiten keskilämmöllä. Tarjoile heti!

Kahvipöydän häpeäpilkku

Ai että kakun leipominen on itseluottamusta kohottavaa puuhaa. Pitäisi kyllä aina muistaa, että kakun onnistumisprosentti on ihan liian pieni siihen nähden, ettei kiireessä enää ehdi leipoa / hankkia muutakaan tarjottavaa. Silti aloin jälleen kerran väkertämään kakkua.

Kakun perusideana oli vanhasta Valion ohjelehtisestä löydetty rommi unelma niminen kakku. En halunnut käyttää viimeisiä Kuuban rommeja kakkuun (koska tietenkin sitä pitäisi laittaa reilulla kädellä ja meillä on vain puoli pulloa jäljellä), joten muutin rommin kahvilikööriksi. Ehkä tämä on siis kahvilikööri unelma -kakku? Tosin ulkonäkö on unelmasta kaukana, joten tämä on ehdottomasti kahvilikööri painajainen.

Jouduin muutenkin muuttamaan kakkua, kun kaapista löytyi tumman suklaan sijaan appelsiinisuklaata, jonka halusin käyttää pois kuljeksimasta. Lisäksi alkuperäisessä reseptissä käytettiin pähkinärouhetta mantelin sijaan. 

Vatkaa 1dl sokeria ja 75g voita vaahdoksi (en ymmärrä miksi sitä sanotaan vaahdoksi, kun se on oikeasti kaukana siitä, mitä kulhossa on, mikäli kulhoon on nyt ylipäätään jäänyt mitään. Jos ei, niin keräile voit ja sokerit keittiön kaakeleilta.) Lisää noin 1dl mantelirouhetta, 4 keltuaista, 100g suklaata rouhittuna, 2tl leivinjauhetta ja 1dl vehnäjauhoja. Vatkaa 4 valkuaista ja 0,5dl sokeria vaahdoksi. Sekoita muun taikinan joukkoon.

Paista uunissa 175 asteessa 50min ja varo ettei kakku pala loppuvaiheessa. Kumoa kakku. Ja siis tämä on nyt se kohta, missä käytäntö lähti eriämään alkuperäisestä reseptistä huomattavasti. Kakku ei suostunut tulemaan vuoastaan ulos sitten millään (kokeilin mm. lihanuijalla hakkaamista vuoan pohjaan, hokien samalla "älä tule paha kakku..."). Tässä vaiheessa leipojalla on lähinnä kaksi vaihtoehtoa: 1) ala itkemään, tai 2) raivostu, ota lusikka käteen ja kaavi koko tekele ulos vaikka väkipakolla.

Harkitsin kovasti ykköstä, mutta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sinällään huvittavaa, että ohjeen mukaan kakkuun olisi pitänyt kumoamisen jälkeen kovertaa kuoppa ja paahtaa kakun murut uunissa täytettä varten. Minun kakku oli yhtä murua! Jos siis onnistut kumoamisessa, niin koverra keskelle kiva kuoppa ja paahda murut 100 asteisessa uunissa 30min.

Täytteeseen vatkattiin 2dl kermaa, maustettiin 2tl vaniljasokerilla ja mukaan sekoitettiin paahdetut kakunmurut ja 50g rouhittua suklaata. 

Meinasi ihan se tärkein osuus unohtua! Ennen kuin kumoat täytteen kakun kraateriin, niin kostuta kakku rommilla tai kahviliköörillä (itse laitoin liköörin sekaan maitoa).

Ja jos siis epäonnistut, kuten minä, niin vakuuta kaikille, että juuri tällainen siitä pitikin tulla ;)

Cake Pops

Uuden vuoden tupareissamme tarjoiltiin makealla puolella cake popseja. En ollut moisista kuullutkaan, kunnes törmäsin Hannelen kakkureihin (nimityksen selitys löytyy kyseisen linkin takaa). Koska kakkuri kuulostaa mielestäni joltain, mitä koiranpentumme saattaisi tehdä olohuoneen valkoiselle pörrömatolle, käytän kyseisistä tikkareista alkuperäistä cake pops -nimitystä ;)

Ohjehan menee näin: murskaa kaksi pötköä dominokeksejä (jotkut murskaa kaulimella ja jotkut toiset, jotka lyövät jatkuvasti vahingossa omille sormilleen, turvautuvat lihanuijaan...). Lisää sekaan jotain makua, esim kahvilikööriä, kuten minä. Joku pari cl riittänee (itse en mitannut, vaan lorautin suoraan pullosta). Lisää vielä pari ruokalusikallista mascarponejuustoa ja taikina on valmis!

Pyörittele taikinasta palloja, itse sain tehtyä kyseisestä määrästä jonkun 30 kappaletta. Laita jähmettymään jääkaappiin ja sulata sillä aikaa 200g suklaata (esim. tummaa). Kasta tikkua ensin suklaassa ja tökkää siihen sen jälkeen pallero. Uita palleroa suklaassa ja koristele. Tässä vaiheessa on hyvä olla jokin juttu, mihin tökätä cake popsit kuivumaan.

Naza Market

Huomasin jokin aika sitten bussin ikkunasta Merikoskenkadun pizzerioiden väliin ilmestyneen pienen etnisen ruokakaupan. Kauppa on nimeltään Naza Market ja pääsin vihdoin viime viikolla piipahtamaan siellä. Tosin minulla oli jo kädet täynnä ostoskasseja, sillä tarkoitus ei ollut varsinaisesti pysähtyä Tuirassa, vaan jouduin kuluttamaan siellä aikaa olosuhteiden pakosta.

Mutta sinällään onni onnettomuudessa, sainpahan tutustua pikkukauppaan, jossa tuoksui ulkomaille ja jokaisen tuotteen kylkeen oli liimattu hintalappu (mitä ei näe enää juuri missään muualla kuin lasten kauppaleikeissä). Jokaista purkkia ja pussia piti tuijottaa ihan ajan kanssa, sillä a) ne olivat niin nättejä ja värikkäitä, ja b) englannin/suomenkielistä tekstiä piti hieman etsiä. Kertakaikkisen jännää :)

Harmikseni minun ei ollut mahdollista ostaa kauppaa puolityhjäksi, vaikka olisin kovasti halunnutkin, joten valikoin muutaman ostoksen, lähinnä tarpeen mukaan. Mukaan tarttui thai-riisiä (jasmin), kondensoitua maitoa ja rypäle-vinegrettiä.

Olin käynyt varsinaisessa ruokakaupassa jo keskustassa ja sieltäkin ostin lähinnä sellaisia juttuja, mitä ei ihan joka päivä tule ostettua (koska ne on niin kalliita, a) Suomessa, b) talvella, c) keskellä Suomen talvea). Mutta uusi vuosi oli tulossa ja juhlimme uutta kotia, joten tuoreet yrtit, mansikat, mangot, avokadot, limetit ym. ihanat tuoreet jutut oli ihan pakko hankkia :)

Uuden Vuoden Tuparit

Aloitimme vuoden 2012 (siis miten voi olla jo vuosi 2012, ihan just oli se paljon kohuttu millenium ja nyt siitä on jo kokonainen lapsuus, 12 vuotta!) tänä vuonna tavallista juhlallisemmin, sillä pidimme kavereille yhdistetyt uuden vuoden ja tupaantuliaisbileet. Kun muutimme viimeksi, kävi niin kuin yleensä aina käy, eli tuparit on "sitten vähän myöhemmin, kun olen saanut vaatehuoneen peränurkan sisustettua...". Nyt sitouduimme jo hyvissä ajoin pitämään juhlat, ettemme voi siirtää niitä myöhemmin.

Päättelimme, että bileet olisi paras pitää sellaisena päivänä, ettei uusi naapurustomme tuomitse meitä kovin pahasti heti alkuunsa (sen lisäksi, että meillä on koiranpentu, joka on kylläkin hyvin ulkosiisti, eikä siis oikeasti tee millekään taloyhtiön nurmikolle yhtään mitään vaan sisälle villamatolle!). Ja mikä voisikaan olla juhlallisempaa, kuin taivaalle sinkoilevat raketit? Muumeissakin juhlissa ammuttiin aina raketteja.

Koska juhliimme saapui mukava joukko ystäviä, joilla kaikilla on varmasti omat juttunsa ruuan suhteen, oli kaikkein parasta tehdä mahdollisimman laaja buffetpöytä, josta löytyisi jokaiselle jotakin. Juhlakansa sai koota lautaselleen sopivan mix&matchin seuraavista ruuista:

Erilaisia sipsejä (paprika ja vinegretti)

Erilaisia dippejä

(kaupan hot chili, american, tsatsiki ja omatekemä cheddar)

Vihanneksia (porkkanaa, kurkkua ja kirsikkatomaatteja)

Minipizzoja (chorizo ja tonnikala)

Perunasalaattia

Lihapullia ja tomaattichilikastiketta

Juustoja (brie, Mustapässi, Vuohen Viinitarhuri)

Hilloja (kirsikka ja vadelma)

Viinirypäleitä

Suolakeksejä

Cake Popseja
Valkosuklaalla kuorrutettuja mansikoita

Vaahtokarkkeja

Juhlat eivät ole oikein juhlat ilman kuohuvaa ja tuparit eivät ole mitään ilman boolia. Yhdistetyissä juhlissa tulee siis tarjota molempia ;)

Booli syntyi tällä kertaa näistä: Triple Sec, Mansikka Pople ja sitruunalimppari. Lisäksi olimme jäädyttäneet hyytelömuottiin jättimäisen jääpalan, jonka sisällä oli sitruunan viipaleita. Boolista tuli luonnollisestikin melko makeaa näistä aineksista, mutta toisaalta se sopi iloiseen juhlatunnelmaan :)

Alkoholittomana juomavaihtoehtona oli Vimparin marjatilan ihanaa mansikkamehua, nam!

Ruokamatkailijan TOP3

Kuten olen aikaisemminkin kertonut, on minun mielestäni reissun kohokohtia syöminen (ravintolassa). Osa matkakohteista on sellaisia, että niistä on korkeat odotukset jo ennakkoon ja hyvään ruokaan osaa "varautua". Toiset taas yllättävät iloisesti.

On myös sellaisia paikkoja, joihin ei ruuan takia jää ikävä ja joihin ei kannata matkustaa nälkäisenä ;) Jotkut paikat ovat myös yllättäneet negatiivisesti, sillä odotukset ovat olleet korkeammat kuin eteen tuodun ruuan laatu.

Tässä mielestäni kolme parasta ruokamaata / kaupunkia, jossa olen vieraillut:

Mapusa, Intia

1. AASIA. Oli heti aluksi vaikea päättää, onko ruoka parempaa Thaimaassa vai Intiassa. Niputetaan siis molemmat Aasian alle ja toivotaan, että pääsisin pian reissaamaan Aasiassa enemmänkin.

Näiden lisäksi olen ollut Malesiassa, jossa ruoka ei oman kokemukseni mukaan ollut niin "erikoista" kuin Intiassa ja Thaimaassa.

Thaimaalainen ja intialainen ruoka eivät ole juurikaan samankaltaisia, vaikka molemmissa maissa samoja raaka-aineita osittain käytetäänkin. Yhteistä ruualle on sen maukkaus, joka tulee mausteiden oivallisesta käytöstä.

En ole kasvisruuan ylin ystävä, tai valitsen yleensä aina jonkun toisen vaihtoehdon, mutta Intiassa voisin vaikka alkaa kasvissyöjäksi.

Thaimaassa ruoka on usein melko yksinkertaista, mutta mausteet tekevät siitä niin herkullista, että samaa ruokaa voi syödä vaikka kymmeniä kertoja peräkkäin.

Taormina, Sisilia

2. ITALIA. Odotukset olivat korkealla ja ne jopa ylitettiin. Eat Pray Love -kirjassa päähenkilö menee Italiaan nautiskelemaan, toisin sanoen syömään. Voisin itsekin mennä Italiaan vain ja ainoastaan syömään.

Ja voisin ihan hyvin syödä muutaman ensimmäisen viikon vain ja ainoastaan pizzaa ja pastaa. Tai tarkennetaan vielä, voisin syödä ihan hyvin muutaman ensimmäisen viikon ajan juustopizzaa ja siirtyä sen jälkeen muihin pizzoihin.

Ja sama munakoisopastan (Pasta alla Norma) kanssa. Ja gelatoa jälkiruuaksi joka ikisellä iltakävelyllä. Ja kyllä ne leivoksetkin maistuisivat... Taidan varata heti liput ensi kesäksi!

Times Square

3. NEW YORK. Kaikkea kaikille. Ihan mitä vaan haluat. Söin New Yorkissa vain hyvää ruokaa, ja vieläpä edullisesti. Mahdollisuuksia on katukeittiöistä hienoihin fine diningeihin.

Asuin kymmenen vuotta sitten yhden kesän Jenkeissä, tarkemmin ottaen Iowassa, ja kokemukseni amerikkalaisesta ruokakultturista perinteisessä mielessä ei ollut niin herkullinen, että olisin odottanut ruokelämyksiä myöskään viime syksyiseltä New Yorkin reissulta.

Olin väärässä, ja olisi tietenkin pitänyt arvata, ettei papu- ja maissipellot edusta samoja mahdollisuuksia, kuin suurkaupungit.

Jos listaan voisi lisätä vielä yhden maan, niin se olisi ehdottomasti Meksiko. Ja jos toisen, niin se olisi Marokko. Kolmas ämmä tähän olisi Montenegro, jossa paras ruoka oli kylläkin hyvin Italia-vaikutteista. Oikeesti näitä hyviä ruokamaita olisi vaikka mitä, mutta lopetan listaamisen nyt tähän :)

Aina ei makuhermoja hellitellä, kuten seuraavissa paikoissa:

Santiago de Cuba

1. KUUBA. Maa kärsii elintarvikkeiden ja muunkin tavaran puutteesta, mutta turistit elävät yltäkylläisyydessä hienoissa kaupunkihotelleissa ja resorteissa. Ruokaa on tarjolla buffet-pöydästä vaikka mitä. Mutta silti lähes kaikki on melko mitäänsanomatonta.

Paikallista ruokaa syödessä kyllästyy muutamassa päivässä: riisiä, kanaa, papuja ja aina sitä samaa kaalisalaattia. Joskus kalaa, mutta lisukkeet samat. Mausteita ei juuri tunneta. Muutaman viikon jälkeen alat kaipaamaan mäkkäriä, ihan vaan sen takia, ettet jaksa enää yhtään riisiä ja papuja...

Toisaalta, kun kadulla juhlitaan, niin mitä väliä, onko ruoka sitä samaa, sillä tunnelma on loistava! Ja juhlittaessa tarjolla on usein possua kokonaisena grillattuna. Se oli todella hyvää!

Santiago de Cuba

2. ESPANJA. Kyllä. Pettymys numero yksi. Asuin Espanjassa yhden syksyn ja söin kyllä hyvääkin ruokaa, mutta se olikin etnisistä ravintoloista, joita löytyi jopa kotikorttelistani mukavan laajasti (vaikka asuinkin selvästi keskustan ulkopuolella).

Itse espanjalainen ruoka ei ollut kovin kummoista Espanjassa. Suomessa se on paljon parempaa ;).

Yleensä esim. paellan pilasi se, ettei raaka-aineet olleet kovin kummoisia ja ruoka saattoi maistua jopa hieman vanhalle. Pettymys koski siis espanjalaista perinneruokaa "aidoissa" espanjalaisissa ravintoloissa. Turistipaikoissa ruoka oli maistuvampaa ja raaka-aineet parempia.

Espanjan syksyn jälkeen olin työmatkalla Kanarialla ja kokemus oli ihan erilainen: ruoka oli hyvää ja ihastuin joihinkin ruokalajeihin, vaikken niistä mantereella pitänytkään. Pitäisi varmaan antaa Espanjalle toinen mahdollisuus?

Sevilla, Espanja

3. BRASILIA. Perinteinen brasilialainen ruoka on hyvin pitkälti samaa kuin Kuubassakin: riisiä ja papuja. Taitaa olla samaa koko Etelä- ja Keski-Amerikan alueella? Siis poislukien Meksiko.

Söin maailman pahinta jälkiruokaa juuri Brasiliassa: jauhoista banaania, joka oli ehkä käytetty uunissa ja lisätty kanelisokeria(?) päälle. Jäi syömättä. Eikä minulta jää juuri koskaan mikään syömättä.

Tähän täytyy kyllä vielä todeta, että rannalta sai erityisen hyvää ruokaa (tuoretta paistettua kalaa yms), samoin kaikista katukeittiötyyppisistä paikoista. Voisin matkustaa Brasiliaan ihan vain syödäkseni rannalla :)

Brasilialaisessa kylässä, Koillis-Brasiliassa

Muita pettymyksiä? Britit ehkä, mutta sieltä en mitään kummoista odottanutkaan ja reissustani on piiitkä aika, joten ruoka pitäisi arvioida uudelleen. Muistelen saaneeni myös Ranskassa hyvin eritasoista ruokaa, mutta mitään erinomaista en muista syöneeni.

La Seyne-sur-Mer, Ranska Provence